Olen Riina Bhatia, pian 30-vuotias tutkija Helsingistä. Toimin kestävän tulevaisuuden tutkijana Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä sekä tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa. Olen taustaltani yhteiskuntatieteiden maisteri ja master of science. Työssäni keskityn ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän talouden tutkimukseen.
Olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2023. Tässä kirjoituksessa avaan taustaani ja syitäni asettua ehdolle.
Tie politiikkaan
Viimeiset kymmenen vuotta olen ollut aktiivisesti mukana erilaisessa kansalaistoiminnassa. Kansalaisaktivismini alkupäivinä keskityin kehityspolitiikan lisäksi EU -politiikkaan. Vuonna 2021 olin mukana perustamassa Rethinking Economics Suomi -järjestöä, jonka puheenjohtajana toimin vuoteen 2023 saakka.
Liityin Vihreiden jäseneksi vuonna 2015 vaalien ja oikeistohallituksen muodostamisen jälkeen. Perussuomalaisten hallitukseen nousun ja rasismin lisääntymisen myötä ajattelin, ettei tällaisen kehityskulun voi antaa jatkua. Samaan aikaan Eurooppaan kohdistui suuri muuttoliike Lähi-idästä. Asuin tuohon aikaan Espanjassa, josta käsin seurasin suomalaista maahanmuuttopoliittista keskustelua. Olin pettynyt ja surullinen. Polttopulloiskuja vastaanottokeskukseen, äärioikeistolaista retoriikkaa suomalaisen demokratian ytimessä — tunsin, ettei minulla ole vaihtoehtoja jäädä vain seuraamaan sivusta, on pakko toimia.
Vuodet kuitenkin vierivät opintojen ja töiden parissa ulkomailla sekä kotimaassa. Tein harjottelun EU:n ulkosuhdehallinnossa Delhissä. Muutin takaisin Suomeen ja samalla kotikaupungistani Turusta Helsinkiin vuonna 2019.
Olin ensimmäistä kertaa ehdolla vuoden 2021 kuntavaaleissa vihreiden listalla Helsingissä. Opiskelin samaan aikaan Lontoon yliopistossa poliittista taloustiedettä ja ekologiaa, mutta koronapandemian vuoksi suoritin opinnot pääasiassa etänä. Lähdin ehdolle, sillä opintojen aikana tutustuin kattavasti talouden ja ekokriisin välisiin yhteyksiin, ja tunnistin hälyttävän puutteen suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa: me emme vieläkään ymmärrä, tai ainakaan avoimesti keskustele talouden ja ekokriisin välisistä suhteista tarpeeksi kattavasti.
Niinpä lähdin ehdolle kuntavaaleihin, ja nousin varavaltuutetuksi 0€ budjetilla ja kolmen viikon kampanjoinnilla. Kohtuus-teemainen kampanjani onnistui mielestäni hyvin.
Tämä rohkaisi minua — meidän on pystyttävä laajentamaan talouskeskusteluamme myös seuraavissa vaaleissa.
Miksi olen ehdolla eduskuntaan vuonna 2023?
Suurin motivaationi olla ehdolla on edelleen planeettamme totaalisen romahduksen ehkäisy, tai edes sen hillitseminen. Olemme viimeiset 50 vuotta ymmärtäneet, että talouskasvulle tulee asettaa rajat, mutta emme vieläkään tiedä miten irtautua kasvuriippuvuudesta.
Talousjärjestelmämme on vinksallaan. Se tuottaa ylen määrin turhia kulutushyödykkeitä yltäkylläisille ihmisille, kun osalla ei ole varaa edes juoksevaan veteen. Resursseja käytetään liikaa, ja hiilidioksidipäästöt lämmittävät ilmastomme elinkelvottomaksi. Samaan aikaan varallisuus on maailmanlaajuisesti keskittynyt yhä voimakkaammin ja julkiset palvelut, hoiva ja hyvinvointi heikkenevät globaalisti.
En usko, että pienet muutokset siellä täällä riittävät, vaan tarvitsemme systeemimuutoksen. Tämä tarkoittaa, että meidän tulee miettiä uudelleen miten ratkaisemme ruokaan, energiaan, liikkumiseen ja työntekoon liittyviä kysymyksiä. Suomi on edelleen yksi energian ja resurssien suurkuluttajamaa Euroopassa.
Suurten muutosten aikoina elämme tietysti epävarmuudessa, mutta sitäkin suuremmalla syyllä meidän on kuunneltava tutkijoita ja tieteilijöitä päätöksenteossa. Tutkijana arvostan kriittistä keskustelua ja avointa kuuntelua, ja parhaiden mahdollisten ratkaisujen löytämistä. Uskon, että tällaista osaamista tarvitaan politiikkaan huomattavasti enemmän kuin mitä sitä tällä hetkellä on tarjolla.
Olen ehdolla eduskuntavaaleissa, sillä politiikassa on huomioitava tieteen ja tutkimuksen ääni, edistettävä ekologista jälleenrakennusta, sekä edistettävä laajaa hyvinvointia ja kestävää elämää.
Millaisia asioita ajan?
Poliitikot harvoin edelleenkään puhuvat talousjärjestelmän haasteista, saati kasvuttoman talouden tavoittelusta. Olen ehdolla, sillä haluan tuoda politiikkaan uuden talouspoliittisen vision. Kategorisen talouskasvupuheen sijaan meidän on kriittisesti arvioitava, mitkä talouden alat saavat tai minkä tulee kasvaa (esim. uusiutuvan energian tuottaminen, ilmastopositiivinen ruuantuotanto), ja minkä pitää kutistua (esim. fossiiliteollisuus, yksityisautoilu). Omaan ajatteluuni vaikuttavat donitsitalouden lisäksi kohtuutalouden periaatteet. Pitkällä aikavälillä siirtyminen vakaan talouden tilaan on toivottavaa, ja uskon vahvasti, että muutos kohti kestävää elämää on mahdollinen.
Loppujen lopuksi ihanneyhteiskuntamme visio on melko samanlainen ihmisestä riippumatta: turvaa, mielekästä tekemistä, merkitseviä ihmissuhteita, terveyttä ja ruokaa. Kestävässä yhteiskunnassa ihmiset, luonto, ja eläimet voivat hyvin.