Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo on kolmas kampanjateemani. Oikeudenmukaisessa siirtymässä on minulle kyse paitsi ekologisen elämäntavan mahdollistamisesta myös epäoikeudenmukaisten rakenteiden muuttamisesta. Liian pitkään syy ilmastokatastrofista on vieritetty kuluttajien niskaan. Syyllistämällä kuluttajaa emme pääse mihinkään, sillä ilmasto- ja ympäristökriisissä on ennen kaikkea kyse rakenteista: siitä miten ja mitä tuotetaan, kenellä on varaa valita ja kenellä ei.
Vihreässä siirtymässä ei ole kyse ainoastaan ekologisesta kulutuksesta ja uusiutuvasta energiasta, vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Tässä muutoksessa sekä kulutustottumukset, työpaikat että koko elinkeinorakenne muuttuvat. Siksi puhuttaessa vihreästä siirtymästä on kiinnitettävä erityistä huomiota oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen.
Ja, koska elämme globaalissa maailmantaloudessa, emme voi tuijottaa pelkästään oman maamme oikeudenmukaisuutta, vaan siirtymässä on huomioitava myös alkuperäiskansojen oikeudet ja globaali oikeudenmukaisuus.
Tässä kirjoituksessa avaan omia näkökulmiani oikeudenmukaiseen siirtymään.
- Resurssit ja mahdollisuudet
Useiden tutkimusten mukaan varakkaat kuluttavat selkeästi eniten luonnonvaroja ja tuottavat eniten päästöjä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että mitä varakkaampi olet, sen todennäköisemmin tulet ostelemaan asioita, ajelemaan autoilla ja tekemään lomamatkoja lentoteitse. Silti useimmat pelkkään hintaohjaukseen perustuvat ilmastotoimet kurittavat pienituloisia eniten, sillä kustannustason noususta huolimatta heidän tulot eivät nouse.
Sen sijaan rikkailla tulee jatkossakin olemaan varaa leveään elämäntapaan. Tämä kärjistyy, kun kuvaan lisätään uusliberalismin ajatuksille perustuva talousjärjestelmä, jossa pääoma kasaantuu pienelle eliitille.
Tähän ongelmaan on kehitetty ratkaisu: hiiliosinko. Yksinkertaisuudessaan sen perusajatus on se, että isopäästöisille tuotteille asetetaan hiilivero tai muu maksu. Hiiliverolla kerätyt tulot maksetaan kansalaisille osinkojen muodossa kompensoimaan kasvavia hintoja. Maksu voidaan suorittaa tasaeräisenä kaikille, tai painottaa esimerkiksi matalan tulotason kotitalouksia. Ajatus on se, että mitä enemmän kulutat paljon hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia tuotteita, kuten lihaa, sitä enemmän maksat hiiliveroja. Toisaalta, mitä vähemmän kulutat, sitä enemmän sinulle jää käteen maksetuista osingoista.
Pelkkä hiiliosinko ei kuitenkaan riitä takaamaan oikeudenmukaisuutta. Vihreässä siirtymässä on kyse toimialojen muutoksesta. Suurimmat muutokset tulevat tapahtumaan energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä ja maataloudessa. Tässä murroksessa on tuettava ihmisten jaksamista, jatkuvaa oppimista ja uudelleenkoulutusta. Esimerkiksi ilmastokriisin tuomista osaamistarpeiden muutoksesta on kirjoitettu jo jonkin verran. Viesti on selvä: jotta meillä on tulevaisuudessakin hyvinvoiva, osaava ja pärjäävä kansakunta, meidän on panostettava kasvatukseen ja koulutukseen aina varhaiskasvatuksesta, ammattikouluihin ja yliopistokoulutukseen.
Ajattelen, että Suomi pärjää jatkossakin sillä, että pidämme toisistamme huolta. Viimeaikaiset maailmanpoliittiset myrskyt ovat hyvin osoittaneet sen, miten nopeasti asiat voivat muuttua. Yhteiskunnan kestävyys perustuu sekä luottamukseen että siihen, ettei ihmisryhmien välille synny suuria eroja koulutuksessa, asuinalueissa tai varallisuudessa. Siksi tasa-arvoinen yhteiskunta on edellytys yhteiskuntarauhalle. Onkin varmistettava, että kaikki Suomessa pysyvät mukana muutoksessa.
- Alkuperäiskansojen oikeudet ja globaali oikeudenmukaisuus
Teknologiakeskeisessä vihreän siirtymän keskustelussa usein unohdetaan, että uusiutuvaan energiaan tarvittavat mineraalit ovat myös peräisin jostain. Me emme voi tavoitella teknologiaan perustuvaa vihreää siirtymää ulkoistamalla päästöjämme tai haalimalla luonnonvaroja alkuperäiskansojen mailta tai muista maailman kolkista. Vihreää siirtymää ei voi toteuttaa vain katsomalla Suomen rajojen sisälle, vaan meidän on varmistettava, ettei vihreä siirtymä täällä aiheuta ekologista ja sosiaalista tuhoa muualla päin maailmaa.
Esimerkiksi alkuperäiskansojen mailla tapahtuva louhinta on kiihtymässä päin, sillä useat maat joista tuomme vihreään siirtymään tarvittavia raaka-aineita ei tunnista alkuperäiskansojen maanomistajuutta. Alkuperäiskansojen maaoikeuksia on suojeltava myös siksi, että heidän asuttamillaan mailla biodiversiteetti on huomattavasti paremmalla tolalla kuin muilla alueilla. Jonkin arvion mukaan alkuperäiskansojen mailla on lähes 80% kaikesta maapallon jäljellä olevasta biodiversiteetistä, vaikka he asuttavat vain 20% maan pinta-alasta.
Meidän on varmistettava ettei Suomi pahenna tilannetta. Tässä onnistutaan esimerkiksi säätämällä yritysvastuulaki ja huomioimalla julkisissa hankinnoissa tuotantoketjujen eettisyys.
Lopuksi – Suomi on yhdessä muiden rikkaiden länsimaiden kanssa hyötynyt vuosikymmeniä kehittyvien maiden halvasta työvoimasta ja löyhästä ympäristölainsäädännöstä. Me olemme kuluttaneet omien lisäksit myös muiden luonnonvaroja. On aika maksaa tämä velka takaisin ja tukea kehittyviä maita kohti kokonaiskestävyyttä. Maapallo on yksi ekosysteemi, joten me kaikki olemme ´samassa veneessä.
Globaali oikeudenmukaisuus on siis olennainen osa oikeudenmukaista siirtymää. Ympäristöongelmien ulkoistamisen sijaan Suomen tulee toimia esimerkkinä ja inspiraationa maailmalla. Meidän on edistettävä ja pidettävä kiinni EU:n kunnianhimoisesta ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta. Kuluttamistamme tuotteista on maksettava reilu hinta ja vaadittava vähähiilistä tuotantoa.
Oikeudenmukaisessa siirtymässä onkin siis mielestäni kyse paljon laajemmasta muutoksesta, kuin tulonsiirrosta ja vihreästä energiasta. Kyse on siitä, miten muutamme epäeettiset, epäoikeudenmukaiset ja epäekologiset yhteiskuntarakenteemme sellaisiksi, joka mahdollistaa mahdollisimman hyvän elämän mahdollisimman monelle, niin ihmiselle, eläimille ja kuin muille eliölajeille.
Ja lopuksi, liian kauan maailmamme on perustunut vaurauden ja vallan kasaamiseen luontoa ja muita ihmisiä riistämällä. Olen lopen kyllästynyt elämään kilpailua ja kiirettä korostavassa maailmassa, sillä mitä hyötyä siitä on jos maailma ympärillämme romahtaa ja ihmiset voivat jatkuvasti huonommin?
Kuten Peppi Pitkätossu toteaa, “jos on tavattoman vahva, täytyy olla myös tavattoman kiltti”. Meistä tuli tavattoman vahvoja, mutta unohdimme olla tavattoman kilttejä. Nyt on aika muistaa se.