Meidän pitää ajatella uudelleen suhteemme talouskasvuun. Miksi? Ensinnäkin, talouskasvu on yksi ilmasto- ja ympäristökriisin juurisyistä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kaikki talouskasvu pohjautuu tällä hetkellä vahvasti fossiilisten polttoaineiden ja raaka-aineiden kulutukseen. Toiseksi, vaikka talouskasvua pidetään edellytyksenä hyvinvoinnin ylläpitämiselle, pyrkimys luoda kasvua hinnalla millä hyvänsä itse asiassa heikentää hyvinvointia. Samalla kun globaalissa pohjoisessa elämme ihmiskunnan vaurainta aikaa, ovat hyvinvoinnin mittarit täällä kääntyneet laskuun erityisesti mielenterveysongelmien lisääntymisen takia. Meidän on siirryttävä yksisilmäisestä kasvun tavoittelusta kohti kestävän hyvinvoinnin tavoittelua. Tämä on toinen kolmesta kampanjateemoistani.
Talouskasvu, ekologinen kriisi ja hyvinvointiharha
Talouden kasvu on ollut yhteiskuntapolitiikkamme päätavoitteita maailmansotien jälkeisestä jälleenrakennusajasta lähtien. Noin 1970-luvulle asti talouskasvu auttoi meitä tyydyttämään perustarpeemme muun muassa ruuan, koulutuksen ja terveydenhuollon järjestämisessä kaikille. Näiden tarpeiden täyttämisellä oli myös merkittäviä vaikutuksia hyvinvoinnin ja onnellisuuden kasvattamisessa. Tietoa kasvun hinnasta ei kuitenkaan ollut riittävästi, jolloin kehityksen ongelmia ei otettu julkisessa keskustelussa juurikaan esiin. Nyt tiedämme enemmän, valitettavan myöhään.
Talouskasvun ekologiset ongelmat tulivat suuren yleisön tietoisuuteen 1970-luvun alussa Rooman klubin kuuluisan Kasvun rajat -julkaisun (1972) myötä. Viimeistään siitä asti olemme tienneet, että talouskasvu tarkoittaa myös fossiilienergian ja luonnonvarojen kulutuksen kestämätöntä kasvua. Valitettavasti emme ole ottaneet viestiä vakavasti: juuri nyt ilmasto on matkalla kohti kolmen asteen lämpenemistä, ja kymmenesosa maailman eläinlajeista uhkaa kuolla sukupuuttoon seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana1.
Talouskasvua perustellaan edelleen hyvinvoinnin kasvattamisella ja ylläpitämisellä. Tiedämme kuitenkin varsin hyvin, ettei talouskasvu ole kummoinen hyvinvoinnin mittari. Ensinnäkin, jatkuvaan kasvuun perustuva talousjärjestelmä on ilmasto- ja ympäristökriisin merkittävin syy. Nykyisessä järjestelmässä materiaalisen vaurauden kasvu hyytyy ilman luonnonvarojen ylikulutusta. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutukset vievät puolestaan edellytykset turvalliselta ja ennakoitavalta arjelta, mikä lisää ihmisten pahoinvointia.
Toiseksi, Suomen kaltaisissa vauraissa ja luonnonvaroja tuhlailevissa maissa materiaalisen hyvinvoinnin kasvu ei tutkitusti ole kasvattanut onnellisuutta 1990 -luvun jälkeen2, kuten alla olevasta kaaviosta näkyy.
Lähde: Hoffrén 2017
Kolmanneksi, usein talouskasvun vauhdittamista ajava politiikka aiheuttaa sosiaalista pahoinvointia. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että yksi talouskasvun edellytys on työn tuottavuuden kasvattaminen. Palveluvaltaisessa Suomessa huonosti toteutetut tuottavuusvaatimukset ajavat työtahdin kovenemiseen ja työn kuormittavuuden kasvuun esimerkiksi sote-aloilla. Tämä tarkoittaa käytännössä vähemmän taukoja, lisää stressiä, lisää loppuunpalamisia, lisää inhimillisiä tragedioita.
Miksi vihreä kasvu ei pelasta maailmaa?
Keskustelu talouskasvun ongelmista on ilahduttavaa kyllä lipunut pikkuhiljaa valtavirtaan. Ratkaisuiksi tarjottavat keinot ovat kuitenkin riittämättömiä. Perinteisen talouskasvun vastapainoksi on tarjottu kestävää tai vihreää talouskasvua. Se perustuu ajatukseen, että hiilidioksidipäästöjen kasvu ja luonnonvarojen ylikulutus voitaisiin kytkeä irti itse talouskasvusta. Irtikytkennässä auttaisivat teknologiset innovaatiot, kuten hiilen talteenotto, energiajärjestelmän sähköistäminen ja materiaalien tehokkaampi hyödyntäminen.
Vaikka hiilineutraaliutta edistävät innovaatiot ovat tärkeitä, eivät kestävyyshaasteet ole ratkaistavissa pelkillä teknologisilla edistysaskelilla. Tärkein syy tälle on se, että tutkimuksissa ei ainakaan toistaiseksi olla pystytty vakuuttavasti todentamaan, että vihreä talouskasvu pystyttäisiin irrottamaan energian ja materiaalien kulutuksen kasvusta3.
Tarvitsemme siis suurempaa muutosta – ennen kaikkea siinä, miten määrittelemme hyvinvoinnin.
Vihreästä kasvusta kohti kestävään hyvinvointia
Lyhyellä aikavälillä tarvitsemme vielä taloudellista kasvua ekologisesti kestävillä aloilla, kuten uusiutuvan energian, kestävien liikennejärjestelyjen ja ruokateollisuuden saralla. Kasvava energiankulutuksen tarve kutistaa kuitenkin myös ekologisesti kestävien alojen ympäristöhyötyjä, joten kasvu ei niissäkään voi jatkua ikuisesti. Toisaalta kasvavat tuottavuusvaatimukset rapauttavat hyvinvointia4.
Hyvä uutinen on, että meillä on jo useita välineitä kestävän talousjärjestelmän luomiseen. Niitä ovat esimerkiksi hyvinvointitalous, kohtuutalous, donitsitalous ja uusintava kiertotalous.
Hyvinvointitalous tähtää ihmisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä yhteiskunnan kestävyyteen, ei pelkästään taloudellisen kasvun mittaamiseen bruttokansantuotteen (BKT) perusteella. Hyvinvointitalous korostaa ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin tuomista taloudellisessa päätöksenteon keskiöön. Siinä painotetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ympäristön kestävyyttä ja elämänlaadun parantamista. Talouden ja ympäristön välinen suhde hahmotetaan uudesta näkökulmasta, ja yritetään löytää luonnon kannalta kestäviä ratkaisuja hyvinvointiin.
Olennaista hyvinvointitaloudessa on se, että ihmisen hyvinvointi nähdään kokonaisvaltaisemmin kuin mitä nykyiset BKT-mittaukset mahdollistavat5. Onneksi meillä on jo käytössä monia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mittaamisen tapoja, kuten aidon kehityksen mittari (GPI) ja kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittarit (ISEW).
Suomen on vauraana hyvinvointivaltiona siirryttävä jatkuvan kasvun tavoittelusta kohti uusintavaa taloutta, jossa panostetaan ihmisten ja luonnon hyvinvointiin materiaalisen kulutuksen kasvattamisen sijaan6. Nostetaan talouspolitiikan keskiöön siis laaja hyvinvoinnin ymmärtäminen, mikä koostuu terveydestä, sivistyksestä, merkitsevistä ihmissuhteista, itsensä toteuttamisesesta, ja lisääntyvästä vapaa-ajasta.
Lähteet:
1. https://www.hs.fi/tiede/art-2000009337666.html
2. https://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-03-07_004.html?s=2&tulosta
3. Is Green Growth Possible?: New Political Economy: Vol 25, No 4 (tandfonline.com)
4. https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/34429
5. https://stm.fi/hyvinvointitalous
6. https://www.designforum.fi/artikkeli/uudistava-kiertotalous-liiketoiminnassa/