Kiireinen ja äänekäs Mannerheimintie on muuttunut vehreäksi ja rauhalliseksi kaupunkikaduksi. Kuulen lintujen laulun ja lehtien havinan kesäisessä tuulessa. Keskustan autoilua alettiin rajoittaa noin vuosikymmen sitten, ja kaduilla on nyt enemmän tilaa kulkea kävellen ja pyöräillen. Melusaasteen vähenemisen lisäksi kaduilla vallitsee nyt kiireettömyys.
Meidän pitää ajatella uudelleen suhteemme talouskasvuun. Miksi? Ensinnäkin, talouskasvu on yksi ilmasto- ja ympäristökriisin juurisyistä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kaikki talouskasvu pohjautuu tällä hetkellä vahvasti fossiilisten polttoaineiden ja raaka-aineiden kulutukseen. Toiseksi, vaikka talouskasvua pidetään edellytyksenä hyvinvoinnin ylläpitämiselle, pyrkimys luoda kasvua hinnalla millä hyvänsä itse asiassa heikentää hyvinvointia. Samalla kun globaalissa pohjoisessa elämme ihmiskunnan vaurainta aikaa, ovat hyvinvoinnin mittarit täällä kääntyneet laskuun erityisesti mielenterveysongelmien lisääntymisen takia.
Kasvu, tuottavuus ja tehokkuus. Näiden termien ympärillä käytävä talouskeskustelu esitetään Suomessa usein arvoista vapaana, ainoana järkevänä suuntana. Todellisuudessa kaikki talouspoliittiset päätökset pohjautuvat arvoihin – saavatko hoitajat palkankorotuksen ja luonnonsuojelu lisärahoitusta, vai tuetaanko kymmenien ihmisten maakuntalentoja ja metsäteollisuutta? …
”Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostuksia tulee ohjata kestävien tuotteiden ja kestävyyttä edistävien palveluiden luomiseen.”
